Finn nyelv
Kahdeksas kappale - Nyolcadik lecke
Antti ostaa ruokaa
Aamulla Antti käy läheisessä ruokakaupassa, koska kotona ei ole mitään ruokaa. Kauppa on aivan pieni, se ei ole moderni valintamyymälä.
Myyjä: Hyvää huomenta. Mitä saa olla?
Antti: Huomenta. Saanko puoli kiloa kahvia ja sitten teetä myös? Tuo pieni teepaketti on ihan hyvä.
Myyjä: Entä muuta?
Antti: Otan sitten 250 grammaa maksamakkaraa, saman verran voita ja sitten vielä juustoa.
Myyjä: Paljonko haluatte juustoa?
Antti: Tuo Emmental-pala tuossa on juuri sopiva.
Myyjä: Entä sitten muuta?
Antti: Ai niin leipää. Saanko yhden ruisleivän ja paketin näkkileipää? Ja sitten otan vielä litran maitoa ja kilon sokeria.
Myyjä: Haluatteko palasokeria vai hienoa sokeria?
Antti: Palasokeria, kiitos. Eikä sitten muuta. Paljonko nämä maksavat?
Myyjä: Ne tekevät yhteensä 86 markkaa.
Antti maksaa ja lähtee.
Kadulla hän tapaa kaksi turistia, jotka puhuvat ensin unkaria ja sitten englantia. Antti ymmärtää kyllä, mitä turistit kysyvät, mutta hän ei osaa vastata. Vieraan kielen puhuminen on vaikeampaa kuin ymmärtäminen. Turistit ovat unkarilaisia. He odottavat bussia. He haluavat käydä Seurasaaressa ja kysyvät, millä bussilla sinne pääsee (voi mennä) Koska Antti ei tunne kaupunkia vielä hyvin, hän ei osaa vastata. Sellaista voi tapahtua.
Kotona Antti keittää kahvia. Ensin hän kuitenkin syö voileipää ja juo maitoa. Antin kahvi on mustaa ja vahvaa. Antti ei käytä kahvin kanssa kermaa eikä maitoa. Hän juo kahvin ilman kermaa mutta sokerin kanssa. Aamiaisen jälkeen Antti lähtee ulos. Vielä tänään hän ei ole työssä. Työt alkavat vasta huomenna.
Kaisa on paperikaupassa
Ennen luentoa Kaisa on yliopiston paperikaupassa. Siellä on paljon väkeä; opiskelu alkaa, opiskelijat tarvitsevat paperia ynnä muuta. Kaisa ostaa paperia ja kaksi kynää. Kassalla hän maksaa. Paperi on aika kallista, mutta kynät ovat ihan halpoja. Kaupassa hän tapaa myös pari tuttua tyttöä ja he juttelevat iloisesti. Tytöt ovat myös opiskelijoita. He opiskelevat historiaa niin kuin Kaisa, mutta eivät suomea vaan arkeologiaa. ”Opiskeleminen on kivaa, mutta joskus vaikeaa”, he sanovat, ja Kaisa toivoo, että se on totta. Nyt hän pelkää vielä vähän kaikkea, mutta hän odottaa kivaa lukuvuotta. Kaikki on kuitenkin vielä uutta ja outoa. Kaisa kiinnostaa arkeologiakin, mutta hän uskoo, että suomen kielen ja historian opiskelemisessa on aivan tarpeeksi työtä.
Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.